tänään mun mummo täyttäis 85.
harmi ettei oo enää elossa.
hän oli kiltein ja sydämellisin ihminen,
jonka oon ikinä tuntenu.
oon onnellinen, että oon nyt kotona.
sumua oli, eikä kyytejä tahtonut saada.
teki mieli luovuttaa ja nousta bussiin.
vaelsin mudassa kilometrikaupalla tien laidassa.
neljä mukavaa ihmistä otti välistä kyytiinkin.
viimeisin oli mun harjottelukoulun kemianopettaja.
huomenna on vika harjottelukerta.
kotona oli vastassa homehtuneiden
mandariinien imelä tuoksu ja kirje kelasta.
niin paljo takasin maksettavaa, etten viitti tähän kirjottaa.
sillä hinnalla sais ainakin kymmenen ulkomaanmatkaa tai
viisi tietokonetta.
täytyy varmaan elää koko vuosi ilman rahaa...
en anna sen nyt painaa mieltä.
oon vaan tyytyväinen,
etten seisoskele enää vesisateessa tien laidassa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti